Valitsin Sattumia -näytelmän Satu -kohtauksen, jossa näyttelijä oli esiintynyt pienenä miehenä. Pieni mies oli kaikkeen tyytyväinen, mutta hän on aina halunnut kasvaa pidemmäksi. Yhtäkkiä paikalle ilmestyy haltiatar, joka lupasi toteuttaa yhden toivomuksen. Miehellä oli 10 sekuntia aikaa kertoa haltiattarelle toivomuksen, mutta hän oli niin innoissaan tilausuudesta ettei saanut sanojaan suustaan ulos siinä ajassa. Ajan loputtua haltiatar ei kuullut miehen toivomusta, joten hän lähti pois. Miehen tilaisuus kasvaa pidemmäksi meni ohi, jonka jälkeen hän alkoi itkeä ja purra kynsiään. Purettuaan liikaa kynsiäänsä hän "söi" lopulta itsensä kokonaan ja katosi. Maassa lojui hänen vaatteet. Miestä kävi tietenkin sääli, koska tilaisuus kasvaa pidemmäksi meni ohi ja sen seurauksena hän katosi kokonaan.
Kohtaus oli toteutettu hyvin. Näyttelijäkin oli sopiva rooliin, koska hän oli taipuisa ja sai pienen miehen katoamisen näyttämään todella hyvältä. Lavastus oli myös hyvä, koska sekin auttoi pienen miehen katoamisen mahdolliseksi Haltiatar olit taas pikemminkin piilossa kohtauksessa. Itse olisin yrittänyt tuoda haltiatarta esille lavalle.
Useimmat muutkin olisivat toivoneet, että haltiatar olisi ollut lähempänä miestä. Minustakin se olisi ollut vakuuttavampaa.
VastaaPoistaSatu on omia suosikkitekstejäni Harmsin kokoelmassa, ja odotin kovasti sen näkemistä. Toteutus oli taitava!