Kaunan kanto ja anteeksi anto

Teen sulle ruokaa, älä edes huokaa,
tiedänpä että nälkä sulla on
Ota vastaan tuotokseni, ettet ole huolekseni,
sillä eläthän sinä kuin rahaton.

Haluan minä sinua auttaa, mutta minulle kannat kaunaa,
syyni on kun kerran oot työtön.
Anna joskus tekoni anteeksi, eihän se ole pahitteeksi,
olethan sinä myös perinnötön.

Suojaani sinut haluan ottaa, lopulta haluat itsesi kotiuttaa,
anteeksi vihdoin minulle annoit.
Yhdessä elämme iloisesti, ennen taas surullisesti,
turhaa kaunaa kauan kannoit.