Valitsin Sattumia -näytelmän Satu -kohtauksen, jossa näyttelijä oli esiintynyt pienenä miehenä. Pieni mies oli kaikkeen tyytyväinen, mutta hän on aina halunnut kasvaa pidemmäksi. Yhtäkkiä paikalle ilmestyy haltiatar, joka lupasi toteuttaa yhden toivomuksen. Miehellä oli 10 sekuntia aikaa kertoa haltiattarelle toivomuksen, mutta hän oli niin innoissaan tilausuudesta ettei saanut sanojaan suustaan ulos siinä ajassa. Ajan loputtua haltiatar ei kuullut miehen toivomusta, joten hän lähti pois. Miehen tilaisuus kasvaa pidemmäksi meni ohi, jonka jälkeen hän alkoi itkeä ja purra kynsiään. Purettuaan liikaa kynsiäänsä hän "söi" lopulta itsensä kokonaan ja katosi. Maassa lojui hänen vaatteet. Miestä kävi tietenkin sääli, koska tilaisuus kasvaa pidemmäksi meni ohi ja sen seurauksena hän katosi kokonaan.
Kohtaus oli toteutettu hyvin. Näyttelijäkin oli sopiva rooliin, koska hän oli taipuisa ja sai pienen miehen katoamisen näyttämään todella hyvältä. Lavastus oli myös hyvä, koska sekin auttoi pienen miehen katoamisen mahdolliseksi Haltiatar olit taas pikemminkin piilossa kohtauksessa. Itse olisin yrittänyt tuoda haltiatarta esille lavalle.
lauantai 16. toukokuuta 2015
torstai 14. toukokuuta 2015
Kaunan kanto ja anteeksi anto
Teen sulle ruokaa, älä edes huokaa,
tiedänpä että nälkä sulla on
Ota vastaan tuotokseni, ettet ole huolekseni,
sillä eläthän sinä kuin rahaton.
Haluan minä sinua auttaa, mutta minulle kannat kaunaa,
syyni on kun kerran oot työtön.
Anna joskus tekoni anteeksi, eihän se ole pahitteeksi,
olethan sinä myös perinnötön.
Suojaani sinut haluan ottaa, lopulta haluat itsesi kotiuttaa,
anteeksi vihdoin minulle annoit.
Yhdessä elämme iloisesti, ennen taas surullisesti,
turhaa kaunaa kauan kannoit.
tiedänpä että nälkä sulla on
Ota vastaan tuotokseni, ettet ole huolekseni,
sillä eläthän sinä kuin rahaton.
Haluan minä sinua auttaa, mutta minulle kannat kaunaa,
syyni on kun kerran oot työtön.
Anna joskus tekoni anteeksi, eihän se ole pahitteeksi,
olethan sinä myös perinnötön.
Suojaani sinut haluan ottaa, lopulta haluat itsesi kotiuttaa,
anteeksi vihdoin minulle annoit.
Yhdessä elämme iloisesti, ennen taas surullisesti,
turhaa kaunaa kauan kannoit.
Käydään lääkärillä
Jos minä olen valkotakkinen, oletko sinä huonovointinen. Jos minä olen kysyjä, ole sinä vastaaja. Ole sinä kipu, niin minä olen puudutus. Jos sinä olet haava, olenko minä neula. Jos minä olen lääke, oletko sinä sairaus. Jos sinä olet epätoivoinen, niin minä olen toiveikas. Jos sinä olet uhri, minä olen pelastaja. Ole sinä rentoutumassa, niin minä olen korjaamassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)